Arttu armas on nyt sitten käytetty kuvissa 27.01.  ja karua oli katsottavaa. Kuvat lähtivät vielä lausuttavaksi ja sieltä tulee sitten lausunto kun tulee. Näin äkkisiltään nivelrikkoa löytyi useammasta paikasta sekä muutama muu huolestuttava asia, mutta siitä sitten tarkemmin kun saan lausunnon käteen. Kuvia katsoessamme jopa minä, tavallinen tallukka ja maallikko näin, että siellä ei asiat ollut hyvin.  Särkylääkitys annosta jouduttiin nostamaan kaksinkertaiseksi aikaisempaan sillä edellinen annos ei pitänyt kipuja kovin hyvin pois. Eläinlääkäri aamuna annoin Artulle normisti särkylääkettä kun tiesin että lääkäri painelee ja tutkii. Oli todella surullinen fiilis kun koira oli tutkittaessa jopa kosketus arka ja jouduttiin laittamaan pojalle elämänsä ensimmäistä kertaa kuonokoppa. Itku tirahti ja sitä rataa sitä onkin sitten riittänyt. On selvää että rakastan koiraa niin paljon etten anna sen kärsiä kipuja vuosikausia vaan pelkään että tässä tulee raskaat päätökset ja ajat vielä eteen aiemmin kuin luulinkaan.

Olin nyt viikonloppuna Helsingissä SEY:n täydennyskoulutuksessa ja kotiuduin matkalta tälle aamulle kun puksuttelin junassa viime yön. Olihan taas kertakaikkisen mahtava reissu ja tietoa, asiaa ja kokemusta tuli repputolkulla lisää. Minun on kyllä myönnettävä vilpittömin mielin että Sey pitää järjettömän hyvää huolta meistä eläinsuojeluvalvojista. Järjestelyt oli huippuluokkaa ja luennoitsijat vankkoja ammattilaisia. Vaikka kuinka kuka tahansa kysyi mitä tahansa, vastaus löytyi ja se on hyvä se. Iltasella vielä istuskeltiin minun huoneessa ystävien kanssa yö yhteen ja juteltiin kokemuksista ja fiilareista eläinsuojelutyötä tehdessämme. Välillä puhuttiin itku silmässä ja välillä naurettiin vesi silmässä omille kommelluksille... Erittäin terapeuttinen  vaikutus jutella toisten valvojien kanssa kun he tietävät tasan tarkoin miltä tuntuu mikäkin tilanne.

Sey on avannut uuden verkkokaupan jossa komeilee etusivulla minun oma jättiläinen Osku, tässä linkki sivustolla mistä voi tilata ihania erillaisia eläinsuojelutuotteita http://www.sey.fi/tue_toimintaa/osta_verkkokaupassa/ 

Tulen tuonne kotisivuille tekemään ihan uuden linkin päävalikkoon mistä löytyy viimeisimmät uutiset, kamppanjat sekä adressin mitä SEY:llä on. Siitäpä pääsemmekin aasin siltana seuraavaan... Kun tässä puhuskelin aiemmin että hain Dogs Trust koulutukseen kesäkuussa ja Seyn hallitus oli valinnut minut, toisen valvojan sekä eläinsuojelutyössä toimivan ihmisen joita suosittelevat Lontoon päätyyn, on sieltä nyt tänään tullut tietoa lisää. Eli nyt loppui ainakin sen asian kanssa jännittäminen kun toimistolta tuli tänään mieluinen puhelu. Sitä sitten lähdetään kesäkuun 19. päivänä iltajunaan kohti Helsinkiä ja 20. päivä lennetään sinivalkoisin siivin Lontooseen      HAPPY HAPPY JOY JOY!!! Takaisin tulemme viikon päästä, eli juuri mukavasti juhannukseksi... 

Tällaista uutista tällä kertaa ja päivittelen lisää viimeistään siinä vaiheessa kun saan eläinlääkäriltä lausuntoa Artturin tilanteesta...

Että olen sitten hidas päivittelemään näitä sivuja sekä blogia, mutta nyt siihen täytyy tulla muutosta.  Muutosta monessakin suhteessa, eli nyt tänne "periferiaan" on vihdoin avautunut kaistat auki, eli mahtava 3G on laskeutunut yllemme. Näin ollen tämä minun kannettava sekä muut vermeet toimivat siedettävällä nopeudella. Tämäkin vauhti tuntuu jo ihanalta sillä vuoden päivät kärvisteltiin kotisivujen päivitysten sekä muidenkin nettiliikenteen kanssa hitaalla gsm-verkolla. Ette voi ymmärtää miten turhauttavaa on ollut viime vuosi kun laittelen kuvia verkkoon esim. 50 kappaletta lataamaan, joudan sillä välin hakkaamaan halot, lämmitän saunan, keitän ruuan, saunon ja vielä pahimmassa tapauksessa puhaltelen saunan viileäksi... Toisin sanoen kotisivujen päivitys on ollut useamman päivän "rojekti". Toiseksi, kevättä kohden olemme menossa ja valoa alkaa olla päivä päivältä enemmän. Tämähän tietysti vaikuttaa kovasti kuvien laatuun joten on mukavaa taas kun pääsee räppäämään taas roppa kaupalla kuvia. Koirien kanssa edelleen komutaan millon omassa takametsässä millon sitten vanhalla Vuotoksen tiellä. Siellä on pöllirekat ajaneet rankoja joten autolla pääsee jonkin matkaa missä sitten onkin levike ja siitä koirien kanssa kävelemään kelkanjälkeä. Innolla odotan että kevät tulee ja pääsemme Kupittajaan.

Valvojapäivät lähenevät, joten tällä viikolla torstai iltana nousen yöjunaan ja hurautan etelään. Aamuyöstä vaihdan kulkupeliä ja hypään hyvän ystäväni kyytiin ja matkaamme yhdessä sitten Helsinkiin. Mukavaa että pääsemme pitkästä aikaa nokatusten vaihtamaan kuulumisia ja pitämään "turpakäräjiä" muutaman tunnin ajomatkalla.   Helsingin päädyssä meillä on aikaa tavata toisia valvojia sekä neuvojia koko perjantai päivä sillä virallinen osuus alkaa vasta lauantai aamuna. Paljon on luvassa tietoa ja keskusteluja, kysymyksiä sekä kokemusten vaihtamista ja se on tärkeää se. Sey on taas järjestänyt hyvät ihmiset puhumaan mieltä askarruttavista asioista aina lakimiehistä eläinlääkäreihin... innolla odotan...

Lontoo antaa vielä odotuttaa itseään ,eli Dogs Trustin porukka ei ole vielä kyselyistä huolimatta tehneet lopullisia valintoja kesän koulutukseen joten edelleen jännitetään ainakin sen puolesta.

Artturin kanssa köpötellään  edelleen ja annan koiralle säännöllisesti kipulääkitystä. Haluan saada täyden varmuuden että mikä siellä lonkissa hankaa ja aiheuttaa kipuja ja jäykkyyttä joten vien pojan kuviin tulevana keskiviikkona ennen Helsinkiin lähtöä. Röntgenkuvista pitäisi nähdä että onko siellä jotain vai säteileekö kipu virheasentoisista takajaloista lonkkiin.  Särkylääkkeet vaihdettiin toisiin ja näyttäisi että nämä uudet toimivat ehkä pikkaisen paremmin kun edelliset.

Osku on edelleen melkoinen menijä, mutta nousemisissa huomaa että alkaa isolla äijälläkin ikä painaa. Oskuhan on muuten päällisin puolin ja muutenkin ihan ookoo kunnossa, mutta nousemiset varsinkin aamusella on hitaita ja jäykkiä. Osku on nyt ihan oikean nöffi-uroksen näköinen eli painoa ja lihasmassaa on ukkeli saanut kerättyä ihan kiitettävästi viime heinäkuusta kun minulle saapui. Parisenkymmentä kiloa on tullut lisää ja turkki on komiassa kunnossa. Enemmälti en uskalla antaa pojan "massaantua" kun noista lonkista ei ole mitään tietoa. Osku saapi olla ihan samallalailla kun Arttukin ihan aljuna ja keskittyä näyttämään vain söpöltä. Muutamia toko juttuja olen ottanut molempien kanssa ihan mielenvirikkeeksi meille kaikille.

Palailen taas taajuuksille ja tuonne kotisivujen puolelle on tulossa piakkoin uusia kuvia vähän sieltä sun täältä...

Kevättä odotellessa....

Joulu tulla jollottaa ja vauhti eikun kiihtyy...

Kaikenlaista uutta kuulumista riittää monella eri rintamalla. Itsenäinen, etupäässä koiriin liittyvä opiskelu, on alkanut muuttumaan pikkuhiljaa ohjatuksi,  eli olen hakeutunut ja tulen vielä hakeutumaan useisiin eri koulutuksiin. Tammikuun lopulla lähden Seyn valvojapäiville Helsinkiin oppimaan uutta ja kuuntelemaan mitä kuuluu valvojarintamalla. Kesän päälle (toivon mukaan) lähden Lontooseen koulutukseen. Olen hakenut siellä käytävään kurssiin, tarkemmin sanottuna Dogs Trust:n järjestämään kansainväliseen koulutustilaisuuteen joka on tarkoitettu lähinnä ihmisille joilla on oma löytöeläinsuoja. Koulutuksia järjestetään kolme ensi vuoden aikana, mutta minulla olisi mahdollisuus lähteä vasta kesällä tai tulevana syksynä. Hakemukset ovat joka tapauksessa menneet ja nyt sitten jännätään että pääseekö sinne vai ei, sillä käsittääkseni kurssille hyväksytään vain 12 brittien ulkopuolelta, mikä on todella vähän.

Tämän kuun puolessa välissä alkaa myös hakuaika himoitsemaani opinahjoon eli haluan suorittaa Eläintenkouluttajan ammattitutkinnon. Koulutus kestää 3 vuotta ja käydään ns. monimuoto opiskeluna. Haluan tarpoa kohti unelmaani, eli se että saisin vielä joskus tästä rakkaasta harrastuksestani itselleni ihan oikean ammatin. Mikä voikaan olla mukavampaa kuin työ jota saa harrastaa.

Tuosta joulusta sen verran että käsillä tekemistä on taas riittänyt. Meillä täällä pienessä kylässämme järjestetään joka vuotisen joulumyyjäiset ja siispä olen pystyttänyt taas "tonttupajan" kodinhoitohuoneeseen. Värkkäilen sinne jouluisia juttuja kuten risu- ja pajutöitä, käpy askarteluja, rautalanka askarteluja, honkatonttuja jne. jne. Ajattelinkin että lisään tuonne kotisivuilleni uuden sivuston jonne laittelen sitten lisää kuvia ja teko-ohjeita askarteluistani.

Alla muutama kuva näperryksistäni:

Käpy kranssi

Kelohonka tonttuja

Kelohonka tonttuja joille huovutin hatut päähän

Artulle olen aloittanut niihin lonkkiin kipulääkityksen, Litozinista ei ollut merkittävää tai näkyvää apua... Poika meinaa olla kipeä aina yön jäljiltä ja metsälenkin jälkeen vaikka nuo metsässä olot on jo nykyään pelkkää kuljailua. Isompi äijä Osku näyttää myös jo merkkejä jäykästä "taka päästä". Ylös nousut ja liikkeelle lähdöt on melko hitaita ja jäykkiä, mutta  kun vauhtiin pääsee niin sitten ei olla köyhiä eikä kipeitä vaan kirmataan kun villivarsat.  No, onhan pojalla ikääkin jo kuusi, noinkin isolle koiralle mukavasti. Toivottavasti molemmilla ukkosella olisi vielä terveitä ja kivuttomia päiviä mahdollisimman paljon jäljellä. Arttu minulla enemmälti tässä huolettaa ja siksi aloitinkin tulehduskipulääkkeet parin viikon "kuureissa" ja katsotaan miten homma etenee.

Arttu pääsi mukaan viime sunnuntaina täällä Pelkosenniemellä järjestettyihin joulutorin avajaisiin. Näppäsin pojalle punaisen viitan jossa roikkui kirkkaita kristalleja. Olihan se hieno joulu-berni...  Joulupukkikin saapui poroineen ihan Artun nenän edestä eikä ukko tuumannut muuta kun "jösses että onki iso valkonen pyrre. Jotku kepakot sillä on näköjään päähän tarttunu..."  

Arttu saikin torilla uuden ystävän, mieheni sisaren perheen pienen pieni japsi, Puppe.

Tässä oli taas jottain kuulumista ja ensi kerralla enemmän...

Onpahan mennyt aikaa ja vettä virrannut Kemijoessa kun viimeksi olen päässyt päivittelemään kuulumisia. Syynä tähän on hyvin pitkälle ollut tämä mun koneen temppuilu ja yhteyksien tökkiminen ja kaatuilu aina kun olen saanut siirrettyä isompia tiedostoja ''eetteriin''. Jospa mie ensin kokeilisin saada päivitetyksi tämän blogin ja sitten taas kokeilen tuskailla noiden kotisivujen kanssa. Mutta kaikesta huolimatta, täällä ollaan ja hengissä potkitaan... :)) Kaikenlaista kuulumista ja asioita aina kertyy yllättävän nopeasti. Uutena juttuna ja tavoitteena minulla on hakeutua opiskelemaan. Vuonna 2010 alkaa uusi Eläintenkouluttajan koulutus jonne meinasin rytkätä mukaan. Koulutus on ammattitutkintoon valmistava ja lopuksi myös suoritetaan tutkinto. Haku alkaa joulu-tammikuussa ja koko koulutus kestää 1,5 - 3 vuotta riippuen jo olemassa olevasta osaamisesta ja pohjakoulutuksesta. Koulutus keskittyy etupäässä koiriin, mutta sisältää myös muiden eläinten koulutusta. Eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittanut tekee läheistä yhteistyötä eri viranomaisten kanssa mm. tulli, rajavartia, poliisi jne. koirien koulutuksessa sekä valinnoissa tuleviin tehtäviin. Ko. kouluttaja on myös läheisesti kouluttamassa koiria yksilö ja ryhmätasolla ja hänellä on valmiudet toimia myös koiraongelmissa ja ongelmakoirien kanssa..

Talvi meille tuli ihan kerta rytinällä heti Lokakuun alusta, taisi olla seitsämäs päivä kun lunta alkoi tulemaan kun turkin hihasta. Tuossa alla onkin kuva, kun meillä oli täällä ihan mahoton myteri parisen vuorokautta. Lunta tuli ja jäi maahankin ihan kerralla pitkälle kolmekymmentä senttiä. Sittemmin on ollut suoja kelejä mutta kun sitä lunta tuli niin paljon, ei tuo kaikki ole siltikkään sulanut pois.

Uutta kuulumista on esimerkiksi sen verran että monien kommellusten ja seikkailujen kautta, Luca alias nokkaeläin on saapunut uuteen kotiin. Koira on kotiutunut hienosti ja suurin kiitos kuuluu uudelle emännälle joka on niin intensiivisesti ja suurella sydämmellä tehnyt kaikkensa Lucan eteen. Kiitos sinulle vielä Laura kun olit Lucaliinille se uusi ihana ihminen ja annoit hänelle stressittömän uuden mahdollisuuden... :) Ollaanhan taas yhteyksissä...

Arttumaakari on ollut mummilassa syysloman ''korkeanpaikanleirillä'', eli saikulla ja totaalisella levolla mummin hellittävänä. Mummi koppasi samalla kun vei tyttäreni Unnan lomailemaan myös Artturin. Artulla on tuo takapää vaivannut jo pitkään eikä ennusmerkit näytä kovin ruusuiselta. Käytin tässä poikaa normi rokotuksilla ja eläinlääkäri tarkastuksilla parisen viikkoa sitten. Pyysin eläinlääkäriä samalla tarkistamaan pojan takaset ja siinä se tuli sitten ilmi sekin ikävä asia että takajalkojen virheasennot ovat alkaneet tekemään ''tillosiaan'' myös lonkissa. Onko tässä nyt käynyt niin, että kun vuosia takajalat käyvät virheasennossa ja liikkuessa kääntyvät virheasentoon, kääntyy jalat myös lonkissa asentoon joka ei ole luonnollinen. Kerroin eläinlääkärissä että Arttu on jo tosi jäykkä ja hidas varsinkin aamuisin ''lähtemään käyntiin'' ja ell. alkoikin tunnustelemaan molemmin puolin lonkkia. Ei siinä kovin paljoa tarvinnut tunnustella kun koira jo ilmaisi kipunsa molemmilla puolilla lonkkaa. Ei tuntunut minustakaan kivalta, varsinkin kun ajattelee että tällainen homma ei ainakaan parane koskaan. Nyt vain voin helpottaa koiran oloa kaikella mahdollisella tavalla. Aloitinkin Artulle Litozinin melko isolla annostuksella ja koira on kohta syönyt jo eka purkin. Vielä ei ainakaan ole ollut havaittavissa sen suurempaa muutosta mutta toivossa on hyvä elää. Se olikin tiedossa että jos siitä joku apu koiralle on niin se ei kuitenkaan vielä ensimmäisellä purkillisen syönnillä vielä näy. Alla kuva Artusta jossa ''karu totuus'' näkyy molemmissa jaloissa ja kuva on otettu noin puoli vuotta sitten.... :(((

Pelkään kuollakseni sitä päivää, jolloin Artturilla rupeaa paukkumaan paikat kokonaan rikki. Koira joka on vasta neljän vanha ja sen pitäisi elää tällä hetkellä parasta miehuutensa aikaa. No, vaikka koira onkin elänyt aina minulle ihan koti koirana ja Artun tärkein tehtävä on ollut minulle vain näyttää ihanalta ja olla minulle se ykkönen, valehtelisin jos muuta väittäisin että sielua puristaa kun tietää tulevasta... 

Osku sitä vastoin on saanut lihaa luidensa ympärille ja alkaa pikkuhiljaa näyttämään nöfnöffiltä. Kunnon ravinto yhdistettynä säännölliseen liikuntaan on kasvattanut pojan olemattomia lihaksia ja raameja on alkanut löytymään. Niin siinä kävi että Osku alkoikin kasvattamaan sitä koiraa sinne ylisuuren nahan alle... :)) Ruskea kuollut karva on jo radikaalisti vähentynyt ja painoakin on tullut reilu kymmenen kiloa lisää. Kovin paljoa ei uskalla Oskua vielä ''raavastuttaa'' kun koiralta ei ole otettu koskaa lonkka/kyynärä kuvia. Ajatuksena onkin ollut että mitäs jos veisin pojan kuviin ja sitten minulla olisi vielä muutama kuukausi aikaa saada urosta kuntoon ja sitten tehtäisiin Oskun debyytti Kemijärven näyttelyissä 2010 :)) No, haaveilemasta ei kukaan estä ja kyllähän tuo olisi ihan mahdollisuuksien puitteissa ihan toteutettavissakin.

Vilskettä ja vilinää on muutenkin koirarintamalla. Olemme saaneet mukavia koiravieraita tämän tästä ja näin viettäneet rentoja ulkoilupäiviä. Toissa lauantaina meille saapui ''aatelinen'' koiraneiti, eli vasta valioitunut ihanainen berni neiti Muska. Muskan, Oskun ja Helenan kanssa kävimme ihan kunnon lenkin vanhaa Vuotoksen tietä. Siinä se juttelun ja kuvaamisen lomassa matka taittui ihan huomaamatta ja kaiken kaikkiaan lenkille tuli mittaa 7-8 kilometriä. Ilma oli aivan mahtava ja koirat riekkui ja juoksi tupla määrän meihin verrattuna. Latailen tuonne kotisivujen galleriaan kuvia tästä lenkistä lisää.

Vieraista puheen ollen, eilissä päivänä saimme vieraita myös Alavieskasta asti. Ihanaiset bernukka pojat Zseri ja Pluto, Minna ja Antti pyörähtivät päiväkahville. Minnan jengi oli tullut taas Pyhälle syyslomaa viettämään ja tokihan tuttuihin tapoihin kuuluu että meidän täytyy treffailla. Oli taas kiva nähdä ja raatailla ja mikä mukavinta, oli ihana jututtaa bernukka-äijiä ;)) Kiitos käynnistä ja tulkaahan taas nostattamaan nöhventerikuumetta ;))))

Tällaista taas tälläkertaa ja ensi kerralla enemmän.... Arttu ja Osku toivottavat myös ihanaa talven alkua!!!

Syksy tulla tassuttelee kauneimmillaan ja luonto houkuttelee päivittäin tuonne metsään koirien kanssa. Kemijokivarsia kolutaan ja Kupittajassa on mainio käveleskellä ja varsinkin siellä soramontuilla missä koirat juoksentelevat harjuja ylös ja alas. Osku on alkanut pikkuhiljaa raavastumaan ja saamaan painoa lisää. Alku tilannehan oli se, että Osku painoin eläinlääkärin vaakassa vain 42 kiloa mikä on todella vähän uros nöffiksi. Se on noin 23-30 kiloa liian vähän kun ajattelee mitä nöffi urokset keskimäärin painaa.  Suurena massan kasvattajana on toki myös tuo Luca the personal trainer joka juoksuttaa ja liikuttaa Oskua jokaisella metsälenkillä. Nämä kun ovat niin väärtit että sinne minne toinen menee, on toinen takuulla ihan lähellä.

Tämä minun blogin sekä kotisivujen päivittely on nykyään todella verkkaista eikä se johdu siitä etteikö sitä kaiken moista tapahtuisi, vaan siitä, että kun siirryin kiinteästä laajakaistasta liikkuvaan versioon, on tämä ''mylly''  tarkemmin sanottuna yhteys monin verroin hitaampi ja tuntuu välillä ettei millään viitsisi päivää kuluttaa siihen kun odottelee tiedostojen siirtoa. Olen kovasti toiveikas että vielä tämän vuoden puolella tänne meidänkin kinkeripiiriin saadaan tuo 3G verkko ja sitten tiedostojen huitaisu verkkoon onnistuu moniverroin nopeammin.  Kamerakin otti ja sanoi yhteistyösopimuksen irti ja niin siinä menikin liveview poskelleen ja ei siinä muu hyvinyt kun lähettää mööpeli Vantaalle merkkihuoltoon. Sitä tuntui että kun kameraa ei ollu että sitä on kun kädetön ja jalaton kun tuolla luonnossa liikuskelee. Huomaa miljoona uutta juttua mistä olisi tullut hyvä kuva ''mutta kun sitä kameraa ei oo...'' Onneksi mulla on käynyt ystäviä kameroineen joten olemma saaneet sitten muutaman kuvan muistojen arkistoon. Eli tässä kohden : Kiitos ''paparazzit'' hyvistä kuvista :)

Löytö- ja Lemmikkihoitolan puolella on ollut kiitettävän vilkas kesä ja syksy ei näiltä näkymin tahtia hidasta. Kun ukkoseni on lähtenyt taas lomien jälkeen töihin, niin kyllä nämä eläin hommat pitävät minut melko tiiviisti tässä tontilla. Kissaa ja koiraa etupäässä on hoidossa ja on noita muutama luonnonvarainenkin ''tirppa'' löytänyt tiensä meille lepäämään. Ensi kuussa se tietää taas lisää ''äksöniä'' kun lähden kuun puolenvälin jälkeen Ivaloon Kasvattajanperuskurssille hakemaan lisä tietoa.

Jotta nämä tekemiset ei ihan vielä täyttäisi koko päivää, olen hurahtanut lisäksi tekemään luonnon antimista askarteluja ja lähinnä paju-, risu- ja havutöitä. Näitä sitä ollaan väännetty sitten muutamia ja kovasti se näyttäisi taas siltä että ''mihin se hullu ruppee niin siihen se reppee'' eli näläkä kasvaa syyessä. Tälle illalle meinasin vielä lähteä koirien kanssa tuonne metsään käveleskelemään ja samalla hakemaan lisää materiaalia askarteluihin.

Tuossa vasemmalla tuo suopursu koriste ei ole minun käsialaani vaan serkkulikka Eijan joka jätti sen meille mökille koristeeksi... Kiitos vielä Eija!!

Mökistä puheen ollen, olemme vuokranneet Kemijokiyhtiöltä Viitarannasta, Savukosken kairasta kelohirsimökin aina vuodeksi eteenpäin. Tämä on samainen mökki joka oli sisarellani Maaritilla ja hänen perheellään vuokralla vuoden ja kun heillä loppui sopimus, tokihan ''iskimme kiinni tilaisuuteen'' kun jokiyhtiö sitä meille tarjosi...

  Nämä mökit ovat aikanaan Kemijokiosakeyhtiön ostamia, kun aikanaan oli se Vuotoksen allashanke kuumimmillaan. Nykyään kun tekoallasta ei tullut ja näiltänäkymin ei tule (KHO:n päätös), Kemijokiyhtiö vuokraa mökkejä halukkaille. Nämä mökit ovat ''kuin omia'', sillä joka vuosi sillä jolla jo on olemassa oleva vuokrasopimus, on heillä ns. etuvuokrausoikeus jatkaa sopimusta aina vuodesta toiseen mikäli halukkuutta löytyy. Mökki on ihan mukavan ja soppelin kokoinen jossa on iso pirtti, keittovälikkö sekä kaksi makuukammaria sekä samassa rakennuksesta löytyy ulkosauna. Kemijokirantaan matkaa taittuu ehkä noin vajaan 50 metrin verran ja ensi keväänä olisikin tarkoitus rakentaa törmälle portaat että olisi helpompi kavuta vettä noutamaan.  

Vielä olisi tarkoitus rakentaa mökille koirille tarha, jotta pääsisimme sinne sitten koko jengi kerralla lepäämään. Tässä olemme myös haaveilleet että jospa viettäisimme vähän erillaisen joulun ja menemme mökille paistamaan vanhaan tapaan leivinuunissa kinkun ja rauhoitumme pirttiin pyhien ajaksi...

 Nytpä toivotankin kaikille rauhallista syksynaikaa...