UUSI BLOGI...   

Tervetuloa lukemaan kuulumisiamme uudessa blogissa, johon pääset ylläolevasta linkistä

Syksy etenee huimaa vauhtia ja päivä päivältä ollaan lähempänä talvea. Meidän koiratreeni rintamalla on ollut suhteellisen rauhallista, johtuen Iran loukkaantumisesta. Kolmatta viikkoa sitten lauantaina olimme Kupittajassa soramontuilla lenkillä koiraystäviemme kanssa. Ira joka on puolivuotiaan neidon innolla kaikessa täysillä mukana, niin oli nytkin ja vauhti ja riekkuminen maistui. Ira juoksi tasasella maalla hurjaa vauhtia ja sitten mentiin ympäri, oikea olkapää edellä. Intoa oli taas enemmän kun taitoa, eli honkkeli jalat ei ehtinyt ihan mukaan ja loput arvaakin...

Koira alkoi heti ontumaan, ei tosin niin paljon kun seuraavana aamuna. Minä sitten eläinlääkäriin soittamaan muutaman päivän seuraamisen/levon jälkeen ja niinhän siinä sitten kävi että määräys oli, jotta neiti on parin viikon totaalisessa levossa ja kahden viikon tulehduskipulääke kuurilla. Pissareissut tehtiin aina remmin nokassa ja alkuun Iralla oli todella vaikeaa tehdä tarpeensa hihnassa. Minun koirat kulkevat suurimman osan elämästään aina irti ja opetan ne heti pennusta siihen että meidän välillä kulkee "näkymätön remmi", eli koira on hallittavissa  vaikka se on irtikkin.

Ei ole muuten mikään helppo nakki pitää keskenkasvuista sakemanni neitiä aloillaan. Ratkaisin asian niin että pidin Iran lämpimässä kodinhoitohuoneessa portin takana josta koira voi kuitenkin vaivatta seurata kodin elämää nähden ja kuullen kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Eka viikon jälkeen alkoi Iralla "pää hajoilla"  joten lisäsin huomattavasti aktivointi harjotuksia joita voi tehdä paikallaan istuen tai maaten. Nämä helpotti kummasti ja laski energia-/stressitasoa.

Vajaa kaksi viikkoa tapaturman jälkeen, eräänä aamuna (ennen särkylääkkeen ottamista) ei koira ontunut yhtään joten taidettiin selvitä säikäyksellä. Siitä pikkuisen rohkaistuneena otimme Iran kanssa "keittiö tokoa" ja koira oli MAHTAVA!! Minä taputtelin karvaisia käsiäni innosta. Tämä pakollinen treenitauko on tehnyt koiran motivaatiolle ihmeitä. Jos Iran työskentelyinto on ennenkin ollut upea niin nyt se on vertaansa vailla. JEI!!

Ira kasvaa hyvää tasaista vauhtia ja epävirallinen punnitus (henkilövaakalla koira sylissä) osoitti lukemaa 25,2 kiloa. Luuston ja lihaksiston kasvu on sujunut hienosti ja koko pentuajan omaehtoinen liikunta on tuonut Iralle sopusuhtaisesti lihasmassaa. Protskuja olen hieman lisännyt kun korkeuskasvu on hidastunut ja nyt seuraavat puolitoista vuotta aletaan kasvattamaan sitä lihasta.

Kasvattaja Annen kanssa raatailin tälle aamulle ja Iran yhdellä sisarruksella on tullut jo eka juoksut joten niitä odotellessa...   Tuo juoksujen alkua enteilee myös tyhjän päiväinen "pööpöily". Epävarmaa karvojen nostattelua korvien välistä hännän tyveen saakka näkyvänä harjaksena esiintyy aivan ihmeellisissä paikoissa. Paikoissa jossa ennen ei ole ko. ilmiötä näkynyt... hassu likka! Tämä tyhjän pööpöily on helpottanut useasti meidän rentoutus sessioilla.

Olen Iran opettanut pennusta lähtien että syliin nostettaessa ollan täysin hiljaa ja paikoillaan, eli opitaan pienestä pitäen tarvittaessa vaikka nukahtamaan syliin. Iran ja minun lemppari paikka on tietokonetuolilla jolloin nostan jalat sohvan reunalle ja koira makaa pitkin pituuttaan minun sylissä. Tämä on Iralle paikka jossa se on usein vaipunut syvään uneen, jopa niin syvään että on lihakset alkaneet "nytkähtelemään" joka on merkki lihasten täydellisestä rentoutumisesta. Toivoa vain sopii ettei neitistä kasva kovin jättiläinen tai mulle tulee ahtaat ajat koira sylissä

Iran ja minun rentohetki...

Arttu voi suhteellisen hyvin ja pojan kanssa olemme koiran voinnin ehdoilla tokoiltu molempien mielen virkistykseksi. Arttu syttyy nopeasti ja koiran silmät loistaa riemusta kun treenaamme mm. seuraamista, kakeja, noutuoa ym.

Toisinaan on päiviä jolloin Arttu hieman kipuilee ja niinä päivinä sitten otetaan lunkisti ja lepäillään. Koirien kanssa olemme touhuilleet muutakin eli kuljaillaan voinnin ehdoilla mökillä Kemijoen varrella sekä takametsässä. Tämä aika on kyllä sen verran "extriimiä" ulkoilua ja päälle pitää vetää kaikki mahdollinen oranssi ja punainen ettei tule näin metsästysajalla ammutuksi. Tämä rajoittaa ulkoilua, kun hirvimiehet/naiset sekä lintu- ja jänismettäläiset liikuskelee sankoin joukoin lenkkeilymaastoissamme.

Löytö- ja Lemmikkieläinhoitola Väärtin rintamalla puhaltaa muutoksen tuulet. Isoja visioita pyöritelty jo koko kesän ja nyt olisi otollinen aika alkaa niitä pikkuhiljaa toteuttelemaan, eli härkää sarvista ja toimintaa. Toivon että hommat toteutuu siinä mittakaavassa mitä olemme suunnitelleet, mutta niistä sitten tulevaisuudessa kertoilen lisää.

Eläinsuojelu puolella on myös äksöniä . Tänään maanantaina 04.10. alkaa virallinen eläintenviikko sekä myös vietetään maailmanlaajuisesti jo vakiintunut eläintenpäivää. Tänä vuonna on teemana "Sika hyvä elämä" eli eläin on niin väärinymmärretty possu. Sey:n sivuilta voit lukea enemmän aiheesta ja noille sivuille pääset klikkaamalla TÄSTÄ!  Tänään aloitin myös virallisesti kouluvierailut ja heti alkuun pääsivät 1-2 luokka tarkastelemaan sikojen mielenkiintoista elämää.

Seuraavaksi kävin 3-4 luokan ja sitten 5-6 luokan kanssa yhdessä läpi sikojen ja possujen elämää sekä yleisesti eläinten hyvinvointia. Huomenissa 05.10 on vuorossa 7 ja 9 luokka ja keskiviikkona pääsevät 8 luokkalaiset kyselemään kinkkisiä kysymyksiä. Torstai iltana ukkoseni lähtee saattelemaan minua Rovaniemelle ja perjantai aamuna sitten minut kaadetaan leikkuupöydälle ja sitten olenkin seuraavan pariviikkoa ns. pois pelistä.

Luulen että toipilas aikana minulla on sitten aikaa kulkea rauhassa mettässä ja jatkaa kuvaamista, joka on ollut todella tärkeä "henkireikä" viimeaikoina. Alla muutama kuvani...

Eilen treenailtiin Iran kanssa ekaa kertaa ihan täysillä loukkaantumisen jälkeen. Jalka kestää jo tosi hyvin eikä ontumisesta ole ollut enää tietoakaan päiväkausiin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin ennen sitä tokoillut pihamaalla sekä ns. keittiötokoa mutta eilen päästiin tosi toimiin. Galleriassa on muutama kuva treeneistä. Koirakaverimme Niina ja upea hoffipoika Taisto tulivat meitä potkiskelemaan eteenpäin ja samalla kuvaamaa treenejä. Niinalle suur kiitos kun jaksat meitä kannustaa ja potkia tällä uralla eteenpäin. Ensin tehtiin metsäjälki jonne laitettiin nyt ekaa kertaa kolme esinettä.

Ajoin jäljen heti ja melko lyhkäsellä liinalla. Eka esineen kohdalla Ira ehdotti itse heti maahan menoa ja sama meno jatkui joka esineen kohdalla...  (ihme koira tai sitten luonnonlahjakkuus kun tätä en ole sille erikseen opettanut )

Jälkitreenin jälkeen poljettiin noin 50x20 metrinen kaistale esineruutua varten. Tämä oli Iran eka tallattu esineruutualue ja sinne vietiin yhdessä kolme esinettä yksi kerrallaan, jotka löytyikin todella pian ja vauhdikas palautus joista yksi suoraan käteen. Kahdessa ekassa MINÄ olin liian hidas...  Lopuksi kentälle ja ottamaan tottista... Iralle on tehnyt t-o-d-e-l-l-a hyvää parin viikon treenitauko kun koira joutui olemaan täydessä levossa.  

Tässä taas jotain kuulumista ja palataan taas asiaan kun kertomista tulee lisää... Hyvää syksyä ystävät....

Tätä sitä on odotettu, koko vuosi; Syksyä!!!  

Kokemuksen "syvällä rintaäänellä" voi todeta että tämä aika vuodesta on mitä parhain koirilleni sekä allekirjottaneelle. Syksy on aika jolloin akut latautuu ja sitä saa ihan kummasta virtaa tehdä ja touhuta. Luulen että suurin syy siihen miksi rakastan syksyä yli kaiken, on varmastikkin lähtöisin sukujuuristani jotka on syvällä pohjoisen kairassa. Koirat nauttivat viileästä sekä kosteasta metsän tuoksuista eikä polttiaiset tai mäkärätkään haittaa kun pitää huolen että Bayvantikit on laitettu niskaan. Arttu jakselee suht hyvin ja lähi aikoina on annettava se viimeinen annos pitkävaikutteista Trocxil kipulääkettä. Sen vaikutuksen loputtua onki sitten otettava maksa- ja munuais kokeet jotta nähdään aiheuttaako kyseinen kipulääkitys niiden kuormittumista liikaa. Aamusella koira on alkanut olemaan taas jäykähkö ja kuljetaan niska suorana, mutta päivää myöden hieman vetreytyy. Ikäväkseni olen huomannut että se "parempi" takajalka on alkanut menettämään olemattomia kulmauksiaan ja kohta sekin on valitettavasti saman lainen "pukin jalka" kun huonompikin. Arttu täytti elokuussa viisi ja niin toivoisin että ukolla olisi vielä monta elinvuotta jäljellä... toivotaan vain että pysyy kivut kurissa! Nämä krenkat Artulla ovat olleet ihan pennusta lähtien ja valitettavasti iän myötä vain pahenevat. Ongelmana koiralla on myös häntämutka (todettiin 3-4 kk iässä ja Pevisa kuvissa 2 vuotiaana). Näiden perinnöllisten vikojen vuoksi olen ja olen aina ollut sitä mieltä ettei Arttua olisi syytä käyttää jalostukseen ja siinä syy, miksi laitoinkin Artun omalle sivulle maininnan "Ei Jalostuskäytössä"! Maailma on täynnä upeita ja ennen kaikkea terveitä berni-uroksia, joten ei sota yhtä miestä kaipaa. Olen tuumaillut, että kestää sata vuotta kun saadaan jostain koiran sukulinjasta virheellinen geeni pois, mutta se on sata sekunttia kun se siihen liitetään!!  Arttu onkin ollut minulle aina koira jonka kanssa harrastetaan omaksi iloksi ja ainoa päämäärä minulla onkin ollut, että olisin koirani arvoinen!

Iran kanssa olemme treenailleet jo vähän enemmän, onhan tytöllä kohta puoli vuotta ikääkin. Olen yrittänyt ennen treeniä vähän mietiskellä valmiiksi paperin nurkkaan asioita jota ko. treeneissä harjottelemme. Olen huomannut että itse toimin paremmin kun ensin teen ns. mielikuvatreenit ennen kun otan koiran mukaan. Irasta huomaa jo ihan selvästi miten maltti ja sinni on kasvanut, eikä tyvär enään niin paljoa hösellä vaan malttaa odottaa mm. paikallaan olossa. Seuraamista imuttamalla jatkuu, sivulletuloissa harjotellaan tarkkuutta sekä rivakkuutta, paikallaan oloa, kapulan pitoa suussa, noutoa ym. Koiran vireystasoa nostan välillä rätillä leikkien ja muutamissa kohdissa palkkaan pallolla. Paikallaan olossa olen vaihtelevasti palkannut joko edestä tai taakse, jotta Ira pysyy "teerevänä" eikä voi olla varma että mistä se palkka nyt löytyy.  

Tässä viime viikolla kävimme Kemijärvellä meidän uudella treenikentällä harjottelemassa parisen tuntia. Ensin olimme siellä ilman muita häiriökoiria, eli menimme niin aikaisin sinne ettei sielä vielä ketään ollut ja sitten odottelimme että "naksu"-porukka tulee. Koiria oli kentällä sopivan paljon, olisikohan ollut kymmenkunta koirakkoa. Alkuun Iralla meinasi ote herpaantua ja piti tyhjää pökistä, mutta suht nopeasti treenit jatkui hienosti ilman tyhjää pööpöilyä. Välillä on hyvä käydä ihmisten ilmoilla treenaamassa eikä se paljoa auta jos täällä yksin harjottelen ilman häiriötekijöitä. Uusia paikkoja ja uusia tilanteita tarvitaan ja uusiin paikkoihin olemme silloin siirtyneetkin kun joku liike osataan kunnolla.

Olipahan muuten äsken inhottava tilanne kun näitä kotisivuja ja blogia kirjottelin. Istuskelin nokka kiinni koneessa ja yks kaks kuului tosi kova "POX!"  Kattelin ympärilleni ja ikkunassa näkyi höyheniä sekä verta. Lähdin saman tien katsomaan ja takapihalla, muutaman metrin päässä siitä kohdasta johon lintu oli lentänyt, kyyhötti tilhi, siipi poikki (kun törrötti niin luonnottomasti) sekä kaulasta nokan alta pulppusi vuolaasti verta. Lintu pieni tärisi ja hengitti todella nopeasti. Eipä siinä auttanut kun nopeasti lopetin linturievun kärsimykset ja kävin hautaamassa sen takametsään. Jotenkin tuli niin pahamieli ja manasin mielessäni ettei mieheni ollut kotona vaan jouduin itse pikkuisen lopettamaan. Tähän aikaan täällä on tilhejä ihan mahdoton määrä ja ne piuaa "päissään" ympäri pihoja ja tappelevat ku ainaki perus-suomalaiset jotka on nauttinut ärrä-viinaa. Pihlajanmarjat kun on tilhien herkkua ja nyt marjat ovat vielä jo hiukan käyneet niin eipä sitä montaa marjaa tarvitse kun linnut jo ovat "maistissa".

Eläinsuojelurintamalla tapahtuu sen verran uutta, että aloitan kouluvierailut ensikuun alusta eli kun 4.10 alkaa kansainvälinen eläinten viikko. Olemmekin jo sopineet Pelkosenniemen koulun rehtorin kanssa että käyn jokaiselle luokalle pitämässä erikseen oppitunnin eläinsuojelusta ja muutenkin juttelemassa oppilaiden kanssa siitä hyvästä eläintenpidosta. Tänä vuonna on teemana "Sika hyvä elämä", eli sikojen hyvinvoinnin tarkastelua... odotan innolla!

30.-31.10 Hyvinkäällä alkaa SEY:n toimijoille ns. "superviikonloppu" jonne olen jo ilmoittautunut. Viikonloppu sisältää luentoja, koulutusta sekä keskustelua. Mielestäni on järkevää osallistua aina mahdollisuuksien mukaan koulutuksiin ja erillaisiin tilaisuuksiin mistä olisi vähäistäkään hyötyä toimiessani eläinsuojelutyössä. Tilaisuudet sekä yhteen kokoontumiset ovat myös siksi tärkeitä, että silloin meillä valvojilla/neuvojilla sekä muuten eläinsuojelun piirissä työskentelevillä on mahdollisuus saada vertaistukea ja neuvoja tilanteiden ratkomisessa.

Eläinsuojelu ei ole aina ihan sieltä helpoimmasta päästä olevaa hommaa. Raskaita tilanteita tulee vastaan mm. ikäviä ihmiskohtaloita puhumattakaan eläinten hädästä. Kirjoittelinkin 31.09. ilmestyneeseen Koillis-Lappi lehteen koko sivun kokoisen jutun joka käsitteli päivän polttavia asioista. Tähän aikaan vuodesta on taas alkanut isolla "rähinällä" metsästyskausi ja se tuo omat ongelmat mukanaan, mm. hämärässä ja pimeässä metsästäminen. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole enää vuosiin saanut pimeällä metsästää ja tämän kaltaista sääntöä kaivattaisiin tänne Suomeenkin. Pimeässä ja hämärässä tapahtuvassa metsästyksessä, raanakkojen ja uhanalaisten eläinlajien ampumisriski kasvaa huomattavasti. Mikälli metsästäjä ei ole täysin satavarma, esim. sallitusta/uhanalaisesta linnusta, kannattaa jättää ampumatta. Vuosia kestänyt "ikuistuus ongelma" on myös ollut noutavien koirien vähäinen käyttö ja saatavuus.

Kirjottelin jutussani myös pentutehtailusta ja sen lisääntymisestä. Tämän tästä pulpahtaa suuren yleisön tietoisuuteen petetyksi tulleista ihmisistä jotka ovat ostaneet koiranpennun näennäisesti "hyvältä" kasvattajalta tai sitten lehti-ilmoituksen perusteella. Onneksi valtaväestö Suomen kasvattajista on täsmällisiä ja rehellisiä, mutta valitettavasti mukaan mahtuu myös muutamia mätiä omenoita!

Muistuttelin jutussani myös asiasta joka ei välttämättä jokaiselle ihmiselle ole ihan tiedossa. Alla kopio tästä pätkästä;

"Tahtoisin vielä muistuttaa teitä, että eläinsuojeluvalvojalla EI OLE oikeutta huostaanottaa
kaltoin kohdeltuja eläimiä. Se oikeus on ainoastaan eläinsuojeluviranomaisilla mm. poliisilla, eläinlääkärillä ja terveystarkastajalla
ja heilläkin tulee huostaanottopäätös perustua lakiin eli niin että pykälän lainkohta täyttyy (eläinsuojelulaki 4 luku 44§).
Eläinsuojeluvalvoja tekee joko yksin tai viranomaista avustaen eläinsuojelukäyntejä. Mikäli valvoja tekee käynnin yksin, hän tarvittaessa, riippuen
tapauksen vakavuudesta, siirtää asian viranomaisille tai lievemmissä tapauksissa ei viranomaista tarvita vaan eläinsuojeluvalvoja
neuvoo eläimenomistajaa puutteiden korjaamisesta."

Eläinsuojeluvalvoja ei myöskää voi marssia "omaksi iloksi" katselemaan ihmisten pihoille, että miten ne eläimet siellä jakselevat, vaan valvoja lähtee liikkeelle silloin kun hän saa joko yksityis henkilöltä, Sey:n kautta tai viranomaiselta ilmoituksen.

Tässä tuli taas pieni tilannekatsaus ja nyt koirien kanssa ulos, siellä on syksy ja maaruska parhaimmillaan...

Tässä sitä taas ollaan, hengissä ja intoa täynnä

Se on ollut sitten kesäkuuta kun  viimeksi olen joutanut päivittelemään kuulumisia. Tuota kotisivupuolta aina aika ajoin yritän pitää jotenki edes ajantasalla, mutta tämä blogi puoli vaatiikin sitten enemmälti aikaa. Mahdottomasti on ollut kiirettä ja huisketta koko kesän. Juhannukselta kun palasin Lontoon koulutusreissulta, on sitten sen jälkeen riittänyt hullun myllyä. Etupäässä kiireen on pukannut eläinhoitola sekä löytöeläimet, jotka vievät leijona osan päivästä. Kovasti olemme myös kulkeneet joka kinkereissä johon vain olemme suinkin joutaneet ja toki ne perus treenit omien koirien kanssa. Jospa alotettaisiin vaikka Kursun koiramarkkinoilta. Kursun kyläseuran porukka jutusteli minulle jo tuolloin kevät talvella että josko mahdollisesti voisin tulla kesän markkinoille tuomaroimaan leikkimielisiä kisoja ja tokihan sinne oli kiva lupautua, olihan tiedossa koiramainen päivä. Myös Kennelkerhomme puheenjohtaja Eini Alahelisten oli mukana kanssani "tuomarointi tehtävissä". Kilpailuja ja tapahtumaa oli monenlaista mm. estekisa, lasten piirrustuskilpailu, "herra ja lady Hurtta" eli Kursun komein sekä kaunein, arvontaa, muurikkalättyjä / "hot tokkia" sekä paljon muuta... Olin markkinoilla myös elsu. valvojan ominaisuudessa jos markkina kansa haluaa jutella tai kysellä kaikesta mikä liittyy eläimen hyvinvointiin sekä eläinsuojeluun.

Osa markkina väestä....

Tässä tuomarointi hommissa...

Tämän tästä olemme käyneet myös ne perinteiset lenkit ja räpikointi reissut Kupittajan metsissä sekä Pietarin nivassa. Mukana useasti ystäväni sekä hänen ihanainen lappalaispenska Lilli. Lilli ja Ira ovat lyömätön riekkumis parisko. Lilli, vaikka onkin hieman pienempi ei pienuuttaan häpeä, päinvastoin. Iralla on oikeasti välillä ihan tekeminen että pärjää tälle pohjosen sinnikolle. Arttua ei voisi vähempää kiinnostaa muu kun korkeintaan joessa kahlailu ja seisoskelu.

Tämä kesä on ollut siinäkin mielessä loistava, että Ira oppi kunnolla uimaan. Likka oli neljä kuukautta ja ui kun vanha tekijä. Välillä se uiminen oli koirasta niin hauskaa että sen piti mennä jokeen ihan vain hupia polskimaan... Alla muutama tyyli näyte

Arttu ja Ira teerevänä, kumpaahan mulla on nakkinamia vaiko kepakko

Kesä on tosin menny melkoisessa hulabaloossa ja välillä tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä. Onhan se elämä muutakin kun tätä eläinhommaa sekä omia koiria. Omat muksut sekä mieskin "vaativat" sen oman huomionsa sekä tietysti huushollin kunnossa pito. Koko kesä olemme eläneet ilman mattoja lattiassa ja odottelemme vielä kurakelit jonka jälkeen on ihanaa levittää lattialle puhtaat ja uudet matot. Alkukesähän meillä meni Iran kanssa sisäsiisteyttä opetellessa. Tein heti alkuun Iran kanssa sen periaatepäätöksen että en opeta sitä sisällä paperille. Miksi opettaisin eka paperille ja sitten paperilta ulos??? Opetin suorinta tietä ulos ja hox! käskystä. Nyt Irkku tekee ulos tarpeensa ku sanon sanan "pissa". Silloin putoaa nokka maahan ja alta 20 sekunnin pissa lirahtaa ja siihen mammalta mahti palkat päälle.  Kovasti olemme myös treenanneet perus tokoa sekä tottista, kaikenmoista jotta tekeminen säilyy mielekkäänä ja innokkaana. Tokopuolen seuraamiset, sivulle tulot jne. on saanut nyt uutena liiketreeninä noudon. Eka harjoteltiin kapulan suussa pitämistä ja siitä sitten eteenpäin. Jälkeä, esineruutua sekä tunnaria yritämme myös treenata aina mahdollisuuksien mukaan ja tarkotus oliski että tänään taas sukellan metsään tekemään jälkeä.  Aina aika ajoin meinaa voimat ehtyä ja tulee ns. krenkkoja kroppaan. Tällainen pakollinen pysähtyminen tuli tässä vajava kuukaus aikaa... minun sappi sanoi *pox*!! Tämä taas tarkoittaa sitä että leikkuulle tulee lähtö jo  tämän syksyn aikana joten silloin ollaan hetkeksi pelistä pois. Olis ihan hyvä välillä muistaa vetasta henkeäki että jaksais ryyhältää ja niimpä me ystävien kanssa päätimme viettää parin päivän "hermojen leppuutus, mahalihasten nauruterapiatreeni" meidän mökillä ja voin sanoa että tuli tarpeeseen... Alla oleva kuva oli juuri tältä "akkojen" päiviltä napattu, illalla rauhallinen kuunsilta

Tähän kesään myös mahtuu Papatuspäivää Kemijärvellä, oman Kennelkerhomme uuden treenialueen avajaisia jossa myös Iran kanssa osallistuimme "pentukehiin" (alla kuva), tulevat toko kisat jonne menemme katsomaan Iran kanssa, Javarruksen koiranäyttelyitä jne...

Ira lähti myös tänä kesänä kasvattaja Anne Savukosken mukaan Kajaaniin pentunäyttelyihin ja menestyikin siellä loistavasti saaden KP:n ja 2 tuloksen. Tuomari tykkäsi ja tuumasi että voittanut olisi narttujen sarjan jos olisi malttanut olla riekkumatta kehissä  Jokatapauksessa tyytyväinen saan olla ja kunniapalkinnon lisäksi Ira sai loistavan arvostelun joka löytyy täältä.

Olemme me kerenneet kaiken tämän hulinan keskellä kyläilemäänkin ja tässä vasta kävimme viime viikolla Helenan ja ihanaisen Muskan luona koiratreffeillä...

Artturi se tosissaan flirttaili Muskalle joka on muuten melkoinen emäntä!!! Tämä ihana tyttö ku on niiiiiin tarkka että kenen kanssa leikin ja millon

Tosi puheella koirilla oli todella kivaa ja niin sitä juostin hännät suorina ympäri tonttia ja leikittiin pyllyt tantturassa ja etupää kentässä. Ira meinas vain tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi mutta pääsi aina silloin tällöin Muskan ja Artun leikkiin mukaan. Kotisivujen galleriassa löytyy enemmälti kuvia treffeiltä.

Iran kanssa olemme tosissaan treenanneet tuota jälkeä. Alku jäljellä koiralla on mahdoton vimma ja into, siksi olenkin tehnyt useampaa jälkeä jotka ajetaan samalla kerralla. Tosin laitan koiran aina jälkien välissä hetkeksi autoon ikää kuin "sulattelemaan" edellistä jälkeä ja sitten hetken päästä otan sen seuraavalle jäljelle. Alkujälki menee todella nälkäisesti enkä meinaa lälkiliinaa keretä löysäämään. Muutamia metrejä mennään viitosvaihde päällä häntä heiluen ja turpa maassa, sitten alkaa vähitellen vauhti hiljetä ja Ira saa parempaa keskittymistä tekemiseen. Häntä lakkaa heilumasta ja laskee kintereen tasolle, vauhti on selvästi hitaampaa ja jopa jälkiliina löystyy. Silloin tiedän että nyt tehdään tarkkaa ja intensiivistä työtä... hyvä hyvä!!! Viimeksi jälkeä tuli jo yhteensä 250-300 metriä joista toisessa oli kaksi pehmeää kulmaa molempiin suuntii.

Eiköhän tässä tullut taas tilannekatsaus ja nyt tekemään taas hommia niin on seuraavallaki kerralla mitä kirjottaa  Ihanaa alkavaa syksyä....

Niin se kesä kulkee tasasta tahtia ja tulihan se aika että päästiin starttaamaan suureen maalimaan haistelemaan uusia tuulia koirarintamalta. Yläkuvassa (Lontoon) Harefieldin Dogs Trustin koulutus- ja uudelleenkotiuttamiskeskuksen edessä on uusi hyvä ystäväni Marta Lichnerowicz. Koulutusporukka oli edustettuna mahtavalla repertuaalilla ympäri ämpäri maalimaa 13 hengen voimin. Saimme mielettömän tietopaketin lisäksi solmittua todella tärkeitä uusia suhteita ja yhteyksiä toisten maiden eläinsuojiin sekä eläinsuojelun parissa työskenteleviin henkilöihin. Viikko-ohjelma oli tiukka ja tehtiin pitkää päivää jokainen päivä, mikä oli hyvä sillä vajaa viikko on kuitenkin niin lyhyt aika että siitä on kertakaikkiaan puristettava ihan kaikki irti. Kun viikon kuuntelee, puhuu ja lukee ja jopa ajattelee englanniksi voi konkreettisesti kokea sen mitä koira tuntee kun sen korvien väliä aktivoidaan esim. 3 varttia... Kun palailin perjantaina illalla kotiin, ei päässä liikkunu mitään muuta kun korkeintaan silmät. Tässä sitä ollaan sitten pari viime päivää jäsennelty sekä sisäistetty opittuja asioita. Nostinpa tänään tuon melkoisen muistiinpanonivaskan yöpöydälle ja alan kertailemaan kaikkea kun se on vielä niin tuoreessa muistissa. Saimme todella kattavan luentomateriaalin jokaiselta kouluttajalta joko cd:llä tai sitten paperiversion joten edelleen työnsarkaa ja opiskelua riittää. Tarkoitus on kouluttautua lisää uusilla kursseilla jotka liittyvät mm koiran, hevosten ym. muiden eläinten rentoutushierontaan sekä ongelmakoirien "lukkojen" aukomiseen  

Dogs Trustin toimitusjohtaja Clarissa Baldwin ojensi meille jokaiselle viimeisenä päivänä todistuksen/sertifioinnin ko. koulutuksesta.

"Kasvikoira" koulutuskeskuksen pihalta

Ihmiset voivat tuoda myös tavaralahjoituksia keskukseen

Kerettiin yhtenä iltana kävästä Lontoon keskustassa katselemassa pakolliset nähtävyydet eli alla "kämppä" missä kunigatar punkkaa sekä se Big Ben

Kuvien laatu on hieman heikohko johtuen siitä että ne on otettu kännykällä. Ystävälläni oli kamera mukana ja saan kuvia lähitulevaisuudessa enemmän joten niitä odotellessa...

Koirien kanssa olemme puuhastelleet ennen ja jälkeen Lontoon reissun. Laittelinkin tuonne kotisivujen galleriaan uusia kuvia mm. uintireissulta. Ira on kasvanut pikkuhiljaa ja tänään otimmekin taas sitä perus treeniä. Irkku oli koko mun reissun kasvattajalla Rovaniemellä ja kävi pienessä leikkaus operaatiossa. Katsoimme että koiralla olisi pieni napatyrä ja niin kasvattaja varasikin ajan eläinlääkärille. Kun Ira oli aukaistu, oli siellä ollutkin pieni aukile josta oli tullut hieman vatsanpeiterasvaa "tyräksi". Operaatio oli pieni sekä nopea ja tyttö on friskaantunut muutamassa päivässä omaksi viehättäväksi itsekseen. Ilta on nyt jo pitkällä joten tuo järkiriepu ei ole ihan terävimmillään ja taitaa se vielä hieman painaa tuo matkaväsymyskin... Laittelen taas pian uusia kuulumisia jahka niitä tässä kertyy...